Huikein hetki tähän mennessä....on ollut tutustua palvelustovereihini. Monia loistavia tyyppejä, vaikka vasta kouralliseen olen tutustunut. Onneksi aamuja on, että varmasti ehtii. Huikeita hetkiä on ollut monia. Mm. se, kun Cooperia juostessa kuulin kentän reunalta, kuinka toisen joukkueen pojat tsemppasivat minua kovaan ääneen. En edes tiennyt, että he tiesivät nimeni. Toinen huikea hetki liittyy myös juoksemiseen, kun päästiin ekan kerran ulos kasarmilta 7.5km juoksulenkille. Eikä pahoja kipuja jalassa.
Kuvassa: normi-iltaan naisten tuvassa sisältyy painonnostoa.
Karmein hetki tähän mennessä..
..oli terveystarkastus, jossa jouduin yksin odottelemaan aulassa kuumeisesti varuskuntalääkärin viimeisintä "tuomiota" palveluskelpoisuusluokkaani liittyen. Tirautuin siinä odotellessani ahdistusitkutkin. Oppikirjamaisen kauniin EKG-käyrän jälkeen sain kuitenkin varmistettua A-palveluskelpoisuuden ja mahdollisuuden päästä aliupseerikurssille.
Olen oppinut..
..käsittelemään rynnäkkökivääriä! Tutuksi ovat tulleet ampuma-asennot, erilaiset komennot sekä paukkupatruunat. Tähtäimen kohdistaminen jää vielä tulevaan. Suunnistamisen perusteita olen myös hieman päässyt opettelemaan.
Kuvissa: Iskä piti lomilla suunnistusoppitunnin ja -kokeen. Oli hauskaa, vaikka ukosti ja satoi rakeita.
Tiedän olevani..
..komppanian vanhin ja lyhin. Ja kypsin.
Kuvassa: Oma baretti sekä avomiehen sotilaskuvalla varustettu upea taskupenaalini.
Odotan jännityksellä..
..tämän viikon ampumaleiriä.
Paljon jäi vielä kerrottavaa, mutta aika on rahaa. Lomareppu vielä kuosiin ja menoksi! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti