2 viikkoa varusmiehenä OSA 1

"Komppaniassa herätyyyys!" 

Juurikin nuihin kuuluisiin sanoihin olen nyt herännyt viimeiset 2 viikkoa. Elämä Luonetjärven varuskunnassa alkaa pyöriä omalla ihmeellisellä painollaan ja minä olen yllättävän sopeutunut siihen. En ole päässyt päivittämään blogia aikaisemmin, koska kännykkäni nettiyhteys ei pelitä kasarmialueella. Muutoinkin kännyköiden käyttöä rajoitetaan vahvasti ja silloin harvoin kun se sallitaan, tekee lähinnä mieli soittaa pikapuhelu jollekin rakkaalle ihmiselle. Tilanne on kuitenkin ihan siedettävä ja elämä kaikin puolin ok. Seuraavilla lomilla vaihdan liittymän ja eiköhän niitä bloginkirjoitusmahdollisuuksiakin ala aueta pikkuhiljaa. Nyt olen ensimmäisellä viikonloppulomallani.

Mennäänpäs tässä välissä kuitenkin ajassa taaksepäin...

5.7. - Viimeinen päivä siviilissä: 

Olin puolisoni yllätykseksi suunnitellut huikean treffipäivän lähtöäni edeltävälle sunnuntaille. Ajoimme auton lounasajan tienoilla Lutakon satamaan ja treffit alkoivat kuntolenkillä. Kiersimme Jyväsjärveä reippaasti kävellen ja pysähdyimme Alban nurmikolle inttityylistä kuntopiiriä tekemään. Kuntopiiri sisälsi vatsat, punnerrukset, selkälihakset ja kyykyt. Olo oli voimakas - sellainen, että kyllä mä varmaan sittenkin tulen pärjäämään siellä niitten nuorten poikain perässä. Aurinko paistoi, hiki virtasi ja nälkä alkoi yltyä. Nappasimme Lutakon sillan kupeessa olevasta thaimaalaisesta kojusta kevätkääryleitä ja suuntasimme kohti seuraavaa mysteerikohdetta.

Kirjauduimme Sokos Hotel Paviljonkiin, jonne ystäväni Riikka oli varannut meille maisemanäköalalla varustetun sviitin. Kuulostaa nyt varmasti todella romanttiselta, mutta meillä oli sen verran tiukka aikataulu, että huoneeseen päästyämme suoraan sanottuna huuhdoimme kevätkääryleet alas kuohuviinillä, pesimme järvilenkin tuottamat hikipisarat otsilta pois ja valmistauduimme seuraavaan ohjelmanumeroon. Kauaa emme siis ehtineet sviittiä tai sen tarjoamia maisemia ihastelemaan. Olin varannut meille ajan Way Out-nimiseen room escape-peliin. Huh, mikä lainasanalitania, mutta ideana on sulkeutua huoneeseen, josta tehtäviä ratkomalla tulisi sitten päästä ulos 60min aikana. No, me emme siinä täysin onnistuneet, mutta huone tarjosi arjesta poikkeavaa jännitystä ja oli kyllä viihdyttävä kokemus. Nyt kun pelin ideasta on päässyt hienoisesti jyvälle, on itseluottavaisempi olo seuraavaa kertaa ajatellen. Suosittelen!

Treffit päättyivät onnistuneesti herkulliseen illalliseen, mutta ennen kaikkea makoisiin yöuniin untuvapeiton alle. Molemmilla oli alkamassa rankka ja jännittävä viikko - toisella alokkaana, toisella festivaalituottajana.

6.7. - Palvelukseenastumispäivä: 

Heräsimme kukonlaulun aikaan hotelliaamiaiselle, jolta miekkonen kiiruhti töihin ja minä kotiin viimeistelemään pakkailuja. Katsoin sohvalle levittämiä tavaroitani kauhulla ja pohdin, olinko ylittänyt tupakaapin rajat. Laitoin paineissani viestiä kersantti Sannalle, joka antoi hyviä viime hetken pakkailuvinkkejä.

Mukaani inttiin lähtivät:
- palvelukseenastumismääräys
- henkilöllisyystodistus, luottokortti ja pari kymppiä käteisenä
- lääkereseptit ja reseptilääkkeet
- lääkearsenaali kaikkiin mahdollisiin vaivoihin sisältäen särky- ja tulehduskipulääkkeet, voltarenit, vitamiinit, laksatiivit, allergialääkkeet, tukiteipit, rakkolaastarit, nenäsumutteet, hyttysmyrkyt, aurinkovoiteet sekä kuumemittarin ja nenäliinoja
- hygieniatarvikkeet sisältäen hampaanpesuvälineet, puhdistusnesteet, piilolinssit, terveyssiteet, topsipuikot, kynsisakset, höylän, kasvorasvan ja deodorantin
- harja, nutturadonitseja, pompuloita, pinnejä ja hiuslakkaa
- 7 alushousut
- 3 merinovilla- sekä 2 nylonsukat
- 5 urheilurintsikat
- lenkkarit
- uimapuku
- rannekello (selättänyt jo yhden intin pikkuveljeni matkassa)
- otsalamppu
- hierontapallo
- koodilukko (mahdollista jaettua lisäkaappia varten)
- GoGirl-apuväline
- turkinpippureita ja ateriankorvikepatukoita
- korvatulpat ja -napit

Näin 2 viikon jälkeen voin sanoa, että olin onnistunut pakkailuissani. Uimataitotestit ja ampumaleirit ovat vasta edessä, joten ihan kaikkia pakkaamiani varusteita en ole vielä päässyt käyttämään. Suurin osa pakatuista tavaroista on kuitenkin ollut aktiivikäytössä. Tämän ensimmäisen loman aikana täydennän arsenaalia vielä putkirullalla, geelipohjallisilla, kylmäpusseilla, hiusverkoilla ja -geelillä sekä täydennän rakkolaastari- ja sukkavarastot.

On todella vaikea muistaa mitä ensimmäisen palvelusviikon kunakin päivänä tapahtui. Kaikki alkoi kuitenkin siitä, että n. 350 varusmiestä jaettiin kolmeen yksikköön ja niiden kolmeen joukkueeseen. Onnetar osoitti minut lentotekniikkakomppaniaan ja siellä joukkueeseen, joka koostuu lähinnä aliupseerikurssille esivalituista lentokoneen apumekaanikoista. Näiden amekkien joukossa tulen viettämään peruskoulutuskauteni, vaikka omat intressini ovatkin konehuollon sijaan ilmavalvonnan parissa. Kaikki inttiblogit varoittelivat epäergonomisesta ja järisyttävän painavasta mosasäkistä, joka suuren ja täyteenahdetun repun kanssa tuli kuljettaa heti palveluksen alussa varustevarastolta omaan yksikköön. Minä katsoin useita kymmeniä kiloja painavaa käsinkannettavaa säkkiä epäuskoisena ja tein välittömästi johtopäätöksen siitä, etteivät käsilihakseni tulisi selviytymään edessä olevasta haasteesta. Niinpä toimin ripeästi ja siirsin kaikki painavimmat tavarat (mm. kumisaappaat, nahkavarsikengät ja petivaatteet) mosasäkistä selkäreppuuni eli ts. niiden lihasryhmieni varaan, joihin puolestaan luotin 100%. Jos joku minussa on vahvaa niin selkä ja reidet. Näillä eväillä selvisin kantaumuksineni yksikköön tasan samassa vauhdissa kuin miehetkin. Myöhemmin selvisi, että monet varusmiehet olivat saaneet mosasäkin kannosta haavaumia ja mustelmia käsivarsiinsa. Minulla oli lähinnä pientä lihaskipua haukkarissa.

Hyvin pian minulle myös valkeni, että tuvassani majoittuu yhteensä vain kolme naista. Minulle sattui todella mukavat tupakaverit, enkä voisi olla sen suhteen tyytyväisempi. Kuvassa oleva punkka on omani ja ensimmäinen yritykseni sen särmästä petauksesta. Epäonnistuin tuolloin aika rankasti, mutta nyt yli kymmenen petausta myöhemmin tiedän, että olen petrannut. Muumit eivät ole enää laaksossa ja ruuturivistöt ovat suorat.